tuo outo maailma

Niin se aika rientää enkä mä saa blogin puolella mitään aikaiseksi... Joulukuutakin mennyt jo melkein kaksi viikkoa, mitäs ihmettä? Mitään uutta rintamalla ei oikeastaan ole, ellei haaveilua ja lapsenkengissä olevia suunnitelmia lasketa. Pienellä yleislätinällä ajattelin kuitenkin blogia tänään täydentää. Marraskuun lopulla tosiaan vietin muutaman päivän Lapissa, Levillä jos ihan tarkkoja ollaan. Blogia aloitellessa pyörittelin paljon aihetta, että tulisiko tänne juttua myös kotimaanmatkailusta... Päädyin myöntävään vastaukseen, koska muuten blogin jutut saattaisivat jäädä ajoittain todella vähäisiksi. Jos joku on aikaisempien merkintöjen kommentteja stalkannut niin saattaa tietääkin, että kotimaanreissuista on juttua ihan suunnitteluasteella. Mutta eipä tulevasta sen enempää vaan siitä Levistä! Meikäläisen Lapinreissut ovat aina vähän kyseenalaisia, koska en ole kuin kerran kokeillut (ja sekin jäi yritykseksi) hiihtämistä enkä ole kuuna päivänä laskenut alas rinnettä muulla

Olen huono enkä sitten saanut kirjoitettua mitään juhlallista merkintää Uuden-Seelannin reissun alkamisen vuosipäiväksi... Jotain nyt halusin tässä jälkimainingeissa kuitenkin kyhäillä, joten heitetään kehiin vähän randomimpaa settiä tällä kertaa ihan perinteisen kyselypostauksen muodossa. Näitä kysymyksiä tuli keräiltyä suomalaisten matkablogien Liebster Award -postauksista, mutta en sitten tullut laittaneeksi noita lähdeisivuja muistiin.., Jos joku kysymyksin keksijöistä tänne eksyy ja kokee tyydyttämätöntä krediitinjanoa keksimiään kysymyksiä kohtaan niin ilmoittautua saa toki jos sen kokee tarpeelliseksi. Kiitos kuitenkin, se että olen kysymyksen tänne poiminut viitannee siihen, että olen sen kokenut kiinnostavaksi ja pohdinnan arvoiseksi. Aloitetaan! Aamu Levillä pari päivää sitten. Pohjoisin ja eteläisin paikka, jossa olet käynyt? - Pohjoisin taitaa olla Saariselkä täällä Suomessa, jossa on tullut käytyä joskus muksuna eikä mitään suurempia muistikuvia edes ole. Eteläisi

(9. ja) 10. marraskuuta Reilun kuukauden odottelun jälkeen Lontoon reissu sitten viimeinkin tuli... ja meni. Oh well, näin se reissujen kanssa tuppaa menemään. Etukäteen reissun oli tarkoitus olla kulttuuripainotteinen eli paljon museoita ja noin. Asiat kuitenkin menivät vähän näin ja noin ja lopulta takaisin Suomeen lähtiessä huomasin haalineeni jos minkälaista roipetta mukaani enkä voinut kuin ihmetellä, että mites tässä nyt näin kävi. Selkeesti meiksinkin kaltainen vaikeasti miellytettävä ja jahkaileva persoona onnistui löytämään miljoonakylästä ne itselleen sopivat puljut. Tervetuloo miun blogii lukemanhan Kaveri tuli meiksin luo päivää ennen matkaan lähtöä ja joskus viiden jälkeen tiistaiaamuna ölistiin yhdessä lentokentälle. Aivoissa oli vähäisiksi jääneiden yöunien takia sen päiväinen surina menossa, että hyvä että lähtöselvityksestä selvisi. Onneksi saatiin muilutettua itsemme aamiaiselle almost@home loungeen ja saatiin murua rinnan alle sumppien kera. Hyvi