Elizabeth II + corgit + fish&chips + vesisade + pintti + mestarietsivä = Lontoo!

(9. ja) 10. marraskuuta

Reilun kuukauden odottelun jälkeen Lontoon reissu sitten viimeinkin tuli... ja meni. Oh well, näin se reissujen kanssa tuppaa menemään. Etukäteen reissun oli tarkoitus olla kulttuuripainotteinen eli paljon museoita ja noin. Asiat kuitenkin menivät vähän näin ja noin ja lopulta takaisin Suomeen lähtiessä huomasin haalineeni jos minkälaista roipetta mukaani enkä voinut kuin ihmetellä, että mites tässä nyt näin kävi. Selkeesti meiksinkin kaltainen vaikeasti miellytettävä ja jahkaileva persoona onnistui löytämään miljoonakylästä ne itselleen sopivat puljut.

Tervetuloo miun blogii lukemanhan

Kaveri tuli meiksin luo päivää ennen matkaan lähtöä ja joskus viiden jälkeen tiistaiaamuna ölistiin yhdessä lentokentälle. Aivoissa oli vähäisiksi jääneiden yöunien takia sen päiväinen surina menossa, että hyvä että lähtöselvityksestä selvisi. Onneksi saatiin muilutettua itsemme aamiaiselle almost@home loungeen ja saatiin murua rinnan alle sumppien kera. Hyvissä ajoin ennen kahdeksaa suunnattiin etsimään lähtöportia, jolloin Lontoon valloitus saattoi virallisesti alkaa.

Meiksi ja Sherlock Holmes -patsas!

Gatwickin lentokentälle päästyämme napattiin laukut hihnalta ja lähdettiin etsimään menopeliä, joka veisi meidät mahdollisimman lähelle majapaikkaamme. Ostettiin liput Thameslink -junaan joka kiidätti meidän St. Pancras International -asemalle jolta ei ollut kuin joku 800 metriä matkaa hotellille, joskin matkaan tuli hieman lisää pituutta kun älöiltiin ja lähdettiin ensin väärään suuntaan... Vähän näin jälkeenpäin naurattaa kun mestat kuitenkin tulivat viikossa tutuiksi, mutta minkäs teet kun pöllähdät ensimmäistä kertaa uusille huudiloille.

Varsinainen check-in aika hotelliin oli vasta kahdelta eikä kello tainnut olla tuossa vaiheessa kuin vasta jotain vähän yli yhdentoista, mutta saatiin silti luukkumme heti käyttöön. Viskattiin tavarat huoneeseen ja lähdettiin iltapäiväkahveille Costa Coffeehen, joita oli siinä kävelymatkan päässä useampikin. Meiksi liputtaa Costan puolesta rinta rottingilla Prahan jäljiltä ja jos tulkitsin merkkejä oikein myös matkatoverini tykästyi Costan kahviin ja panineihin. Höhö, success!

Ensimmäisenä päivänä käveltiin huomattavasti enemmän kuin myöhempinä päivinä ja löydettiin myös täysin vahingossa yksi must-go paikoistamme eli Forbidden Planet aka kaiken mahdollisen nörttikrääsän Mekka. Yllättävän vähällä rahanmenolla kuitenkin selvittiin, meiksille tarttui tuolta mukaan Funkon Sherlock Pop Vinyl -figu ja Doctor Who - Time Traveler's Jounal, jossa on vähän samantapaisia tuhoamis-, piirrustus-, kirjoitus- yms. tehtäviä kuin tunnetummassa Wreck This Journalissa. Alkuun olen jo noiden juttujen kanssa päässyt, mutta odotan että aikataulut höltyvät ja menot vähenevät niin pystyn paneuutumaan juttuihin paremmin.

Jatkettiin noin miljoonan mutkan kautta Oxford Streetille, jossa ei kuitenkaan käyty kuin Primarkissa, Urban Outfittersissä ja Disney Storessa ennen kuin lähdettiin etsimään kauppaa ja tietä takaisin hotellille laittamaan ensimmäistä päivää purkkiin. Primarkista shopauttelin itselleni erittäin edullisen asukokonaisuuden jouluksi, eikä voi kuin todeta, että ihan parasta! Disneystäkin saattoi jotain pientä lähteä mukaan joten jo tässä vaiheessa alkoi käydä selväksi, että rahankäytön osalta tämä reissu lähtee täysin käsistä niin lapasia kuin mopoja myöten.

11. marraskuuta 2015

Keskiiviikkona käytiin tsekkaamassa hotellin aamiaistarjonta. En oikeastaan missään vaiheessa mitään ihmeellistä ollut odottanut, mutta tarjoilu oli nätisti ilmaistuna aika nahkea. Kyllä sillä hetkeksi itsensä täytti, mutta ei tässä oikein mistään suurista makuelämyksistä voida puhua... No kuitenkin, en jaksa täyttää blogia kauhealla marmatuksella joten siirrytään seuraavaan etappiin, eli King's Crossille! You know, Potter -kirjoista tuttu. King's Cross itsessään löytyi helposti, koska se on ihan St. Pancrasin vieressä, jolle siis edellisenä päivänä olimme saapuneet. En ole ihan kärryillä, mutta joiltain osin noilla kahdella on myös yhteiset tilat tms mutta eikai se nyt niin tärkeää ole, parempi että lopetan aiheesta etten ala selittää ihan täyttä paskaa.

No kuitenkin, King's Crossilta löydettiin taas oikea paikka vähän puolivahingossa (tai ainakaan allekirjoittanut ei missään vaiheessa kummemmin suunnistanut, kunhan kävelin eteenpäin ja mietin mihin suuntaan pitäisi mennä... oho tossa se on). Kaupassa seottiin oikein olan takaa ja tunnustettiin omia tupiamme ja haalittiin mukaan ne tärkeimmät, mutta voi kuinka paljon sinne jäikään tavaraa mitä ei vaan raaskinut ostaa... No, ehkä ensi kerralla.

Naamoi!

David Tennant / 10th Doctor seteli!

Vodkandalen!

Kierreltiin King's Crossilla hetki ennen kuin lähdettiin viemään kamoja hotelille ja jatkettiin British Museumiin. Matkalla kävimme syömässä Speedy'sissä, josta nähdään ainakin ulkokuvaa BBC:n Sherlock -sarjassa. Puljun seinillä oli kuvia tv-sarjasta ja sen kuvauksista ja tällaisen pahemman luokan Sherlock Holmes -friikillä oli vaikeuksia pysytellä housuissaan...

British Museumissa oli jos jonkinlaista historiallista esinettä ja taidetta vähän kaikkialta maailmasta. Tosin yhtenä näyttelyesineenä oli ihka aito Finlandia Vodka -pullo, että tiedä sitten miten kieli poskessa sitäkin näyttelyä oli tehty vai olivatko ideat loppuneet kesken...

12. ja 13. marraskuuta 2015

Torstaiksi ja perjantaiksi napattiin allemme perinteinen Sightseeing - Hop On Hop Off -bussi. Jännä kyllä en ollut kuin kerran aikaisemmin sellaisen kyydissä istunut (taannoin NYCissä) ja sanottakoon, että siltä reissulta jäi pienet traumat, koska vettä satoi kuin aisasta ja koko trippi muistutti enemmän risteilyä kuin bussikierrosta. Rohkaistuin kuitenkin ja matkaan lähdettiin kun kahden päivän lipun sai yhden päivän hinnalla. Hyvin tuossa pääsi saamaan käsitystä kaupungista ja näkemään paikkoja ilman, että erikseen olisi pitänyt ihmetellä miten minnekin pääsee (...koska failattiin Oyster cardit köh) ja oppaan/audion avulla tuli samalla hieman sivistäneeksi itseään. Ruuhkissa seisoskelu ja bussien venttailu pysäkeillä otti kuitenkin aivoon, koska ei voinut olla varma oliko oikea bussi kulman takana just tulossa vai ruuhkassa jossain viiden kilsan päässä. Eli aika 50/50 -kokemuksena.

Käytiin tuon kierroksen yhteydessä Sherlock Holmes -museossa joka oli Speedy'sin tapaan maiksille kuin karkkikauppa muksulle. Museossa oli kunnon ajan patinaa, ihan kuin olisi todella loikannut yli 100 vuotta ajassa taaksepäin. Museo oli enimmäkseen pyhitetty nimenomaan Doylen alkuperäisversioille Holmesista, mutta uskon museon olevan hyvä kokemus vaikka olisi perehtynyt pelkästään BBC:n Sherlock -sarjaan, koska onhan se oiva kurkistusikkuna supersarjan alkulähteille. Ymmärrän jos Doylen vanhahtava kirjoitustyyli ei kaikkien kohdalla nappaa, mutta ilman häntä ei olisi myöskään uudempia Sherlock Holmes -versioita. Ja nyt oon taas hiljaa. Sekosin muuten museon myymälään. En oo kirjoittaessa vielä laittanut kuvia paikoilleen, mut kai niistäkin törsäilyistäkin otos jossain kohtiin viuhahtelee.

Käytiin myös Hamley'silla eli jätti-isossa lelukaupassa! Jossain luki, että kerroksia olisi ollut viisi, mut öö... aika varmasti niitä oli sit enemmän! Jo vuoden alussa Losissa kuumottelin Toothless -pehmolelua Built-A-Bear (tai lohari) nimisessä kaupassa ja kun Hamley'silla oli noille(kin) oma osastonsa pakko oli sitten se vahinko käydä korjaamassa. Tuo Built-A-Bear -juttu on kokemus jo itsessään, ensin valitaan pehmo johon mennään hakemaan täytteet sellaisesta kojusta jonka luonna täti-ihminen auttaa ettei pehmosta tule toispuolista. Pehmoon voi myös halutessaan laittaa tuoksuja tai ääniä pienellä lisähinnalla, mutten itse kokenut noita tarpeellisiksi. Kiinteänä kauppaan kuului kuitenki pikkinen pehmosydän, jota pusuteltiin kevyesti ennen kuin se laitettiin pehmoelukan sisälle ennen kuin tuo tikattiin umpeen. Kuin söpöö hei? Pehmolle saattoi myös halutessaan ostaa vaatteita ja koska jotain lisävehkeitä Toothlessilleni halusin, päädyin ostamaan vihreän maastokuvioisen liivin. Tästä mun selityksestä ei varmaan kukaan mitään tajunnut joten käykää kattomassa videoita youtubessa.

to the shippers

Seuraavana päivänä jäätiin bussin kyydistä London Towerilla, ettei heitettäisi koko rinksaa uudestaan. Napattiin kahvit messiin ja hypättiin purkiloon, jonka kanssa putputettiin Thamesia pitkin Westminsteriin, jossa ihmeteltiin hetki Big Beniä ja yritettiin tajuta, mistä hitosta päästään taas bussiin. Sää kun oli sen verran piarusta, ettei kauheasti tehnyt mieli kävelyseikkailla. Lopulta päästiin bussiin takaisin vasta jossain Victorian asemalla, kun ei kaikkien niiden tietöiden ja muuttuneiden liikennejärjestelyiden takia tajuttu mitä tapahtuu. Eikä sit edes kauan istuttu siellä bussissa kun jäätiin jossain Osxford Streetin kohdalla veke ja lähdettiin etsimään safkaa ja älöilemaan putiikkeihin ennen kämpille paluuta.

Niin hyvää pizzaa! :3

Sherlock Holmes -krääsää

14. marraskuuta 2015

Lauantaille meillä ei ollut mitään ihmeempää suunnitelmaa ja palloiltiin pääasiassa hotellin lähihuudiloilla. Kartta kertoi, että meidän lähellä pitäisi olla jokin ostoskeskus joten käytiin sitä katsomassa, muttei siellä oikeastaan mitään jännää ollut joten jäi lyhyeen se reissu. Käytiin myös syömässä brittiläistä pubiruokaa kiven heiton päässä hotellilta, jotta ei täysin paikallisuuksia kokeilematta tarvitsisi takaisin kotiin lähteä.

Kuitenkin lauantai oli sellainen päivä, että tuli aika paljon seurattua uutisia Pariisin terrori-iskujen takia. Tiedän kyllä, että terrorismi on maailmalla alituinen uhka ja se on olennainen syy alituisesti tapetilla oleviin pakolaiskeskusteluihin, mutta rehellisesti voin sanoa näkökulman olleen hieman erilainen kun jotain tapahtui näinkin lähellä, vaikka Pariisin ja Lontoon välillä se yli 400 kilometriä onkin eikä omaa säikähdystä voi mitenkään verrata niihin, joita tapahtuma on oikeasti koskettanut tai jotka elävät vastaavien uhkien varjossa joka päivä. Kuitenkin tuli taas hetkeksi heränneeksi asian olemassa oloon, kun Lontoon hälytys- ja turvallisuustilat nousivat huippuunsa ja Gatwickilla pohjoisteminaalikin evakuoitiin, kaikeksi onneksi oma lähtö ei osunut tuolle päivälle niin pahimmilta säikähdyksilta vältyttiin. Mut jätän enimmän käsittelyn tästä aiheesta, koska se on liian iso ja laaja, että mä osaisin puhua siitä mitenkään järkevästi saati sitten, että toisin uusia ajatuksia pöytään. Eli jätetään tämä suosiolla tähän.

15 - 16. marraskuuta 2015

Matkaillessa sattuu välillä ikäviä yllätyksiä ja tällä kertaa se sattui kaverilleni flunssan muodossa, niinpä viimeisten päivien ohjelma ei ollut kovinkaan hektistä. Kaveri ei jaksanut eikä mua innostanut lähteä yksinäni palloilemaan. Vaikkei mua missään vaiheessa pakotettu hotellilla istumaan, niin ei sit kuitenkaan innostanut hylätä kaveria sinne ja lähteä yksinään älöilemään. Eri juttu olisi ollut jos olisin alunalkaen lähtenyt matkalle yksin, mutta kaverin kanssa matkatessa on sitten kivempaa kuitenkin hengata sen seuralaisensa kanssa.

Otettiin siis molemmat iisisti ja pyörittiin hotellin lähihuudiloilla. Kipaistiin katsastamassa British Librarya, käveltiin vähän siellä täällä ja huomattiin että helkutti, St. Pancras Internationalilla on pitkä käytävä täynnä kauppoja. Löydettiin erittäin varteenotettava kirjakauppa josta haalittiin vähän lukemista ja meiksi korjasi talteen myös Sherlock -värityskirjan. Ja mä kun vannoin, etten haksahtaisi näihin aikuisten värityskirjoihin, mutta toisin kävi...

Kaveri sai mut myös kunnolla innostumaan postcrossingista! Kyseisen harrastuksen aloittaminen on jo vähän muutenkin pyörinyt jossain mielenperukoilla, mutta nyt innostuin sitten kaverin ohjeistuksen ja opastuksen myötä kunnolla. Käytiinkin yhdessä kivassa sekatavarakaupassa (Paperchase) hamstraamassa kortteja. Tuo Paperchase on muuten aivan törkeän ihana ja söpö kauppa, kaikkea kivaa pikku tilpehööriä pääasiassa ihan sopuhintaan. Korttien lisäksi kaupasta lähti mukaan myös kangaskassi, joissa kulkee mukavasti niin kirjat kuin ruokaostoksetkin.

Sunnuntaina popsittiin myös liukuhihnasushia, omnom! Ainoa huono puoli tuossa oli se, että hihnalla tuntui kokoajan pörräävän vain kaikkein kalleimpia ja luontaan työntävimpiä annoksia (yhdestäkin tuli mieleen uppopaistetut kastemadot) kun taas niitä edullisia ja herkullisempien näköisiä sai odotella. Mutta mikäs siinä aikaa tappaessa, hyvää oli kuitenkin!

17. marraskuuta 2015

Tiistaina oltiin laiskoja eikä oikeastaan tehty mitään jännää enää. Lähtiin kentälle jo todella aikaisin suhteessa lennon lähtöaikaan, mutta kun aikaa ei oikein ollu mihinkään pidemmälle lähtemiseen, sää oli taas kehno ja lähitienoot käännetty ylösalaisin jo monta kertaa. Niinpä meentiin Thameslinkillä kentälle, heivattiin matkatavarat muiden huoleksi ja lähdettiin levittämään viimeisiä puntia ja pennyjä karkkikaupoille. Koko viikon oli haikaillut suklaakuorrutteisten Oreoiden perään, mutten mistään ollut löytänyt ja lopultakin onni potkaisi! Tavalliset Oreot eivät oikeastaa mitenkään ihmeelliseltä mun suussa maistu, mutta ei jestamandeera nuo suklaakuorrutteiset ovat taivas maan päällä. Pinnistellä saa, etten kaikkea kerralla ahnehdi.

Ostosten jälkeen mentiin No. 1 -loungeen syömään ruuat pitopöydistä ja juomaan kahvit automaatista. Kun vatsat olivat pinkeinä jäi vielä aikaa lueskella ja datailla, ennen kuin tuli aika ottaa kamat kantoon ja lähteä portille. Loppujenlopuksi myös meiksi onnistui samaan nuhan matkamuistoksi, mutta onneksi en ainakaan vielä ole vaipunut peratun lahnan tasolle ja makaa sängyn pohjalla hikoilemassa aivojani ulos. Kyl tää täst!

Ja hei, viikko niin tulee kuluneeksi vuosi siitä kun pyllyparini Miran kanssa läksittiin Helsinki-Vantaalta kohti Uutta-Seelantia. Yritän keksiä jonkun kivan merkinnän sen kunniaksi, mutten vielä lupaa mitään varmaa koska pitäisi jotain keksiäkin. Yhteenvetoa koko reissusta en ala tekemään, koska se tuskin valmistuisi edes seuraavaan vuosipäivään mennessä. Olen 27. päivä sen lisäksi Lapissa, mutta ehkä onnistun väsäämään jotain sieltä käsin tai sitten saan aikaiseksi väsättyä jotain etukäteen, minkä voin sitten ajastaa niin, että tulee ulos oikeana päivänä. Mut nyt alan lopettelemaan, pelottaa jo nyt miten pitkä tästä merkinnästä mahtoikaan tulla... Ciao!

P.S. Taivaanrannan laitamille tukee nyt myös Blogilistaa, linkkibanneri möllöttelee myös tuolla sivupalkissa tämän pikku maininnan lisäksi. Käykäätten tutkimassa! Sivu on vasta lapsenkengissä, mutta hyviä blogeja löytyy jo nyt ja lisää tulee, kunhan ihmiset vain innostuvat ilmoittamaan blogejaan sinne. Meiksikin lukisi mielellään muiden matkablogeja (ja miksen muitakin) joten käykää tekin lisäämässä bloginne listalle niin mäkin ne sieltä voin käydä poimimassa. Ja nyt lopetan oikeesti.