I'm going to a yet-unseen world
Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni mahdollisuutta, että alkaisin kirjoittaa matkablogia. Olen kuitenkin epäröinyt miettiessäni olisiko minulla tarpeeksi mielenkiintoista kirjoitettavaa, koska en kuitenkaan ole niin onnellisessa asemassa, että olisin jatkuvasti tien päällä. Lopulta kuitenkin totesin, että hitot, eihän tässä tarvitse mihinkään säännöllisyyteen pyrkiä eikä jokaisen jutun todellakaan tarvitse käsitellä sitä, missä enemmän tai vähemmän eksoottisessa kohteessa sattuu milloinkin viipottamaan. Takataskuun on oikeastaan muutenkin kertynyt jutun juurta jo aika paljon käsittäen tulevaisuuden suunnitelmia, korkealentoisia unelmia, haaveita, mahdollisuuksia, ajatuksia sekä kaikenlaisia sattumuksia ja tarinoita menneiltä reissuilta. Pääsevätpähän kanssani säännöllisessä kanssakäymisessä olevat huokaisemaan helpotuksesta, kun voin vihdoin ulostaa matkustamista sivuavan puheripulin jonnekin muualle kun asiasta piittaamattoman niskaan.
Miksi siis nyt? No, eihän tämä suinkaan ole ensimmäinen matkablogi johon olen sormeni työntänyt. Olin marraskuun 2014 lopulta maaliskuun 2015 alkuun kaverini kanssa reissulla Uudessa-Seelannissa ja Kaliforniassa ja pidimme tosiaan kimpassa blogia tienpäältä. Lähes puoli vuotta on vierähtänyt siitä, kun tuo blogi jätettiin nettiin homehtumaan ja jollain tapaa sitä on jäänyt kaipaamaan. Olen itse lueskellut blogia aina silloin tällöin tässä puolen vuoden aikana ja hoksannut, miten tärkeää näin jälkeenpäin ajateltuna on, että tuli kerrottua yksityiskohtaisesti ja paikoin aika tiiviiseenkin tahtiin siitä, mitä reissussa on tapahtunut. Vaikka on valokuvia, matkamuistoja ja jokunen ajatus päässäkin, niin kirjoitetulla sanalla on omanlaisensa painoarvo kun muistelee matkakokemusta jälkeenpäin. Jotenkin kirjoitustyylissä välittyy niin paljon silloista fiilistä ja tunnelmaa, että menneistä seikkailuista lukeminen iskee ihan omalla tavallaan kuin muut matkalta jääneet muistot. Joiltain muilta vanhoilta reissuilta on jäänyt todella vähän mitään mieleen ja harmittaa, ettei ole tullut pitäneeksi matkapäiväkirjaa tai jos onkin, niin ne ovat kadonneet vuosien kuluessa. Siltä virheeltä haluan välttyä tulevaisuudessa.
Palataan vielä hetkeksi tuohon edelliseen matkablogiin ja isketään tähän väliin pieni, pakollinen mainostus, elikkäs: There and back again. Ovelimmat nassut ehkä osasivat tuosta nimestä jo päätellä yhtä sun toista. Saatoitte myös huomata, että ulkoasu on monilta osin aika samanlainen näiden kahden blogin välillä. Miralle kaikki kunnia TABA -blogin ulkoasusta, jota minä julkeasti kierrätin tässä blogissa koska olen niin kädetön, etten osaa mitään eriskummallista edes bloggerilla näpertää. Mutta hei, ulkoasu on sopivan simppeli, nätti ja toimiva joten mihinkäs sitä hyväksi todettua vaihtamaan?
Edellisen matkablogin kanssa tuli myös huomattua, että kun kirjoittaa suunnitelmista etukäteen on niitä hauskaa verrata myöhemmin siihen, millaiseksi matka lopulta kehittyi. Suunnitelmat tuppaavat usein olemaan pelkkiä suuntaviivoja ja lopputulos voi olla melkeinpä täysin päinvastainen. Blogi on siis erittäin pitkälle itselleni jonkinlainen laari, johon voin purkaa kaiken mitä itsestäni suinkaan aiheen nimissä irti saan. Ja jos joku vielä sattuu nauttimaan kälätykseni lukemisesta, niin mikäpä siinä sitten. Tervetuloa mukaan ja noin.
Yleisesti matkailun suhteen sanottakoon, että olen rajattoman ahne. Olen usein kuullut sanottavan, että "justhan sä olit siellä ja siellä" kun pälätän jostain uusista matkasuunnitelmista/haaveista. Niinhän se on ja meillä kaikilla on heikkoutemme ja tällä hetkellä omistani suurin on matkustelu. Puhun mielelläni omista kokemuksistani, mutta haluan myös kuunnella vastavuoroisesti muiden juttuja. Luen matkablogeja ja kyselen tutuilta heidän reissuistaan ja yleensä kinuan itselleni postikorttia kun joku kaveri jonnekin matkustaa. Vaikka Suomen tutut ja tylsät kulmat tuntuvatkin piinaavilta silloin kun posti tuo kortin jostain kaukaa, niin arvostan silti sitä pikkuista korttia, jossa on vieraan maan postileimat ja joka on todella ollut siellä jossain. Siinä tuntee sellaisen jännän vihlaisun, jossa on rahtunen kateutta, mutta myös onnea toisen puolesta.
Ehkä tällainen johdantokälätys riittää. Mitä kuuluu itse matkustelurintamalle? Mielelläni kertoisin varatuista maailman ympäri -matkoista ja muusta isosta ja ainutlaatuisesta, mutta vähän pienemmissä mittakaavoissa liikutaan tällä kertaa. Pääasia kuitenkin on, että taskussa on lentolippu edes jonnekin. Kohdekaupunki on Praha, matkan ajankohta 21-25. syyskuuta ja jumatsuikke, ihan yksinäni olen lähdössä. Iiiks.
Ja siis mitä ja miksi ja miten? Vaikka uusista reissuista haaveilen usein jo ennen kuin olen edelliseltäkään kotiin ehtinyt, niin mun ei itse asiassa pitänyt olla ihan just nyt menossa yhtään mihinkään. Mutta sitten Norskilla oli halpoja lentoja ja meiksi otti ja sekosi. Näin yksinkertaista.
Jaa että miksikö Praha? Sanottakoon, että kohdevalinta tuli äärimmäisen puskista jopa allekirjoittaneelle. Kun mietin kuukaudenkin taaksepäin niin en todellakaan olisi osannut aavistaa, että seuraava matkakohteeni olisi Praha. Kaupunki kuitenkin tuntui summaavan sen mitä etsin: sen pystyy (ainakin lukemani perusteella) ottamaan haltuun lyhyessäkin ajassa, siellä on suhteellisen edullista, se on lähellä ja sinne on helppo mennä. Olen kartoittanut Prahan tarjontaa ja tekemistä kyllä riittää, joten menossa saan olla luultavasti jatkuvasti aamusta iltaan. Jonkinlaista ennakkoaikataulua yritän kehittää, koska päiviä ei mitenkään rajattomasti ole käytössä, mutta vielä sellaista ei ole joten ei siitä sen enempää. Olen kuitenkin yhden menon jo varmistanut ostamalla itselleni lipun Mustaan teatteriin, joka on jonkinlainen Prahan erikoisuus vaikka taidemuoto onkin alunperin käsittääkseni lähtöisin Kiinasta.
Myös hostelli on jo buukattuna ja olen löytööni äärimmäisen tyytyväinen. Mojo Inn on hyvällä paikalla eikä hinta varsinkaan sijaintiinsa nähden ollut lainkaan paha. Sivuja tutkiessani ihastuin hostellin tunnelmaan eivätkä muut punnitsemani vaihtoehdot tuntuneet juuri miltään Mojon rinnalla. Kun mesta on noinkin lähellä kaikkea, on sieltä helppo mennä ja tulla. Huoneissa ei paljon mitään suurempia viihdykkeitä ole wi-fiä lukuun ottamatta, mutta eihän sinne Prahaan mennä siksi, että istuskeltaisiin pelkästään hostellissa. Omaa vessaakaan ei huoneesta löydy, mutta parin kuukauden Uuden-Seelannin tripillä yleiset vessat olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus joten miltäpä sama muutaman päivän reissulla tuntuisi.
Mainitsinkin jo, että kyseessä on ensimmäinen reissu jolle lähden omin nokkineni. Se on vähän hassua, koska olen kuitenkin jo 25-vuotias ja luonteeltani itsenäinen, minkä lisäksi olen matkustellut vuosien varrella paljon perheen ja kavereiden kanssa. Monethan lähtevät yksin reissuun jo ensimmäisellä matkallaan. Itsevarmuuden puute on luultavasti huomattavin syy, miksen ole tätä päätynyt tekemään jo aikaisemmin. Sen lisäksi, että pääsen muutamaksi päiväksi uusiin maisemiin on matkassa kyse yhtälailla oman epävarmuuteni kohtaamisesta ja pelkojen voittamisesta. Tulevaisuuteen katsoessani nimittäin uskon ja toivon, että tulen matkustamaan ja mahdollisuuksien mukaan paljonkin. Aina ei ehkä ole edes mahdollista saada ketään lähtemään mukaan ja silloin pitää uskaltaa. Omalla kohdallani koen, että itsenäinen matkustelu on hyvä aloittaa tällaisella pienellä askeleella. Ensi kerralla on varmasti sitten enemmän rohkeutta johonkin suurempaan.
Jos nyt lopetettaisiin tämä metripostaus tähän. Kiittoooos ja teretulemast mukaan (tai tervemenoa jos ei kinostanut).
 |
| Istanbul, Turkki 2014 |
Miksi siis nyt? No, eihän tämä suinkaan ole ensimmäinen matkablogi johon olen sormeni työntänyt. Olin marraskuun 2014 lopulta maaliskuun 2015 alkuun kaverini kanssa reissulla Uudessa-Seelannissa ja Kaliforniassa ja pidimme tosiaan kimpassa blogia tienpäältä. Lähes puoli vuotta on vierähtänyt siitä, kun tuo blogi jätettiin nettiin homehtumaan ja jollain tapaa sitä on jäänyt kaipaamaan. Olen itse lueskellut blogia aina silloin tällöin tässä puolen vuoden aikana ja hoksannut, miten tärkeää näin jälkeenpäin ajateltuna on, että tuli kerrottua yksityiskohtaisesti ja paikoin aika tiiviiseenkin tahtiin siitä, mitä reissussa on tapahtunut. Vaikka on valokuvia, matkamuistoja ja jokunen ajatus päässäkin, niin kirjoitetulla sanalla on omanlaisensa painoarvo kun muistelee matkakokemusta jälkeenpäin. Jotenkin kirjoitustyylissä välittyy niin paljon silloista fiilistä ja tunnelmaa, että menneistä seikkailuista lukeminen iskee ihan omalla tavallaan kuin muut matkalta jääneet muistot. Joiltain muilta vanhoilta reissuilta on jäänyt todella vähän mitään mieleen ja harmittaa, ettei ole tullut pitäneeksi matkapäiväkirjaa tai jos onkin, niin ne ovat kadonneet vuosien kuluessa. Siltä virheeltä haluan välttyä tulevaisuudessa.
 |
| Rooma, Italia 2011 |
Palataan vielä hetkeksi tuohon edelliseen matkablogiin ja isketään tähän väliin pieni, pakollinen mainostus, elikkäs: There and back again. Ovelimmat nassut ehkä osasivat tuosta nimestä jo päätellä yhtä sun toista. Saatoitte myös huomata, että ulkoasu on monilta osin aika samanlainen näiden kahden blogin välillä. Miralle kaikki kunnia TABA -blogin ulkoasusta, jota minä julkeasti kierrätin tässä blogissa koska olen niin kädetön, etten osaa mitään eriskummallista edes bloggerilla näpertää. Mutta hei, ulkoasu on sopivan simppeli, nätti ja toimiva joten mihinkäs sitä hyväksi todettua vaihtamaan?
Edellisen matkablogin kanssa tuli myös huomattua, että kun kirjoittaa suunnitelmista etukäteen on niitä hauskaa verrata myöhemmin siihen, millaiseksi matka lopulta kehittyi. Suunnitelmat tuppaavat usein olemaan pelkkiä suuntaviivoja ja lopputulos voi olla melkeinpä täysin päinvastainen. Blogi on siis erittäin pitkälle itselleni jonkinlainen laari, johon voin purkaa kaiken mitä itsestäni suinkaan aiheen nimissä irti saan. Ja jos joku vielä sattuu nauttimaan kälätykseni lukemisesta, niin mikäpä siinä sitten. Tervetuloa mukaan ja noin.
 |
| Los Angeles, Kalifornia 2015 |
Yleisesti matkailun suhteen sanottakoon, että olen rajattoman ahne. Olen usein kuullut sanottavan, että "justhan sä olit siellä ja siellä" kun pälätän jostain uusista matkasuunnitelmista/haaveista. Niinhän se on ja meillä kaikilla on heikkoutemme ja tällä hetkellä omistani suurin on matkustelu. Puhun mielelläni omista kokemuksistani, mutta haluan myös kuunnella vastavuoroisesti muiden juttuja. Luen matkablogeja ja kyselen tutuilta heidän reissuistaan ja yleensä kinuan itselleni postikorttia kun joku kaveri jonnekin matkustaa. Vaikka Suomen tutut ja tylsät kulmat tuntuvatkin piinaavilta silloin kun posti tuo kortin jostain kaukaa, niin arvostan silti sitä pikkuista korttia, jossa on vieraan maan postileimat ja joka on todella ollut siellä jossain. Siinä tuntee sellaisen jännän vihlaisun, jossa on rahtunen kateutta, mutta myös onnea toisen puolesta.
 |
| Mount Tongariro, Uusi-Seelanti 2015 |
Ehkä tällainen johdantokälätys riittää. Mitä kuuluu itse matkustelurintamalle? Mielelläni kertoisin varatuista maailman ympäri -matkoista ja muusta isosta ja ainutlaatuisesta, mutta vähän pienemmissä mittakaavoissa liikutaan tällä kertaa. Pääasia kuitenkin on, että taskussa on lentolippu edes jonnekin. Kohdekaupunki on Praha, matkan ajankohta 21-25. syyskuuta ja jumatsuikke, ihan yksinäni olen lähdössä. Iiiks.
Ja siis mitä ja miksi ja miten? Vaikka uusista reissuista haaveilen usein jo ennen kuin olen edelliseltäkään kotiin ehtinyt, niin mun ei itse asiassa pitänyt olla ihan just nyt menossa yhtään mihinkään. Mutta sitten Norskilla oli halpoja lentoja ja meiksi otti ja sekosi. Näin yksinkertaista.
Jaa että miksikö Praha? Sanottakoon, että kohdevalinta tuli äärimmäisen puskista jopa allekirjoittaneelle. Kun mietin kuukaudenkin taaksepäin niin en todellakaan olisi osannut aavistaa, että seuraava matkakohteeni olisi Praha. Kaupunki kuitenkin tuntui summaavan sen mitä etsin: sen pystyy (ainakin lukemani perusteella) ottamaan haltuun lyhyessäkin ajassa, siellä on suhteellisen edullista, se on lähellä ja sinne on helppo mennä. Olen kartoittanut Prahan tarjontaa ja tekemistä kyllä riittää, joten menossa saan olla luultavasti jatkuvasti aamusta iltaan. Jonkinlaista ennakkoaikataulua yritän kehittää, koska päiviä ei mitenkään rajattomasti ole käytössä, mutta vielä sellaista ei ole joten ei siitä sen enempää. Olen kuitenkin yhden menon jo varmistanut ostamalla itselleni lipun Mustaan teatteriin, joka on jonkinlainen Prahan erikoisuus vaikka taidemuoto onkin alunperin käsittääkseni lähtöisin Kiinasta.
Myös hostelli on jo buukattuna ja olen löytööni äärimmäisen tyytyväinen. Mojo Inn on hyvällä paikalla eikä hinta varsinkaan sijaintiinsa nähden ollut lainkaan paha. Sivuja tutkiessani ihastuin hostellin tunnelmaan eivätkä muut punnitsemani vaihtoehdot tuntuneet juuri miltään Mojon rinnalla. Kun mesta on noinkin lähellä kaikkea, on sieltä helppo mennä ja tulla. Huoneissa ei paljon mitään suurempia viihdykkeitä ole wi-fiä lukuun ottamatta, mutta eihän sinne Prahaan mennä siksi, että istuskeltaisiin pelkästään hostellissa. Omaa vessaakaan ei huoneesta löydy, mutta parin kuukauden Uuden-Seelannin tripillä yleiset vessat olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus joten miltäpä sama muutaman päivän reissulla tuntuisi.
 |
| New York 2011 |
Mainitsinkin jo, että kyseessä on ensimmäinen reissu jolle lähden omin nokkineni. Se on vähän hassua, koska olen kuitenkin jo 25-vuotias ja luonteeltani itsenäinen, minkä lisäksi olen matkustellut vuosien varrella paljon perheen ja kavereiden kanssa. Monethan lähtevät yksin reissuun jo ensimmäisellä matkallaan. Itsevarmuuden puute on luultavasti huomattavin syy, miksen ole tätä päätynyt tekemään jo aikaisemmin. Sen lisäksi, että pääsen muutamaksi päiväksi uusiin maisemiin on matkassa kyse yhtälailla oman epävarmuuteni kohtaamisesta ja pelkojen voittamisesta. Tulevaisuuteen katsoessani nimittäin uskon ja toivon, että tulen matkustamaan ja mahdollisuuksien mukaan paljonkin. Aina ei ehkä ole edes mahdollista saada ketään lähtemään mukaan ja silloin pitää uskaltaa. Omalla kohdallani koen, että itsenäinen matkustelu on hyvä aloittaa tällaisella pienellä askeleella. Ensi kerralla on varmasti sitten enemmän rohkeutta johonkin suurempaan.
Jos nyt lopetettaisiin tämä metripostaus tähän. Kiittoooos ja teretulemast mukaan (tai tervemenoa jos ei kinostanut).
Awesome! Ei tunneta kovin hyvin, mut toisena matkailufriikkinä en malta venaa sun kirjoituksia!
VastaaPoistaHei, Prahaan vinkki: https://www.facebook.com/krcmabrabant
Varmasti persoonallinen ruokapaikka, medieval tavern. Tarjoilijatkin käyttäytyy erittäin keskiaikaisesti ja hiljaista iltaa täällä ei varmasti pääse viettämään, mutta erittäin viihdyttävä kokemus... :D Ilmeisesti siellä on myös kaikenmaailman tulishow-juttujakin, jos vaan onnistuu törmäämään oikeana iltana paikalle.
- Kati (Pitkäjärvi)
Mahtavaa, toinen matkailufriikki! Kiitti tosta vinkistä, tutustuin jo tuohon fabosivuun ja vaikuttaa kaikinpuolin kokeilemisen arvoiselta mestalta joten lisään tuon ehdottomasti korvan taakse.
Poista