tuo outo maailma

24. syyskuuta 2015 Torstaiaamuna suunnistin hieman eri huudiloille kuin parina edellisenä päivänä, tarkoituksenani käyskennellä Petřín -kukkulalle ja sen kautta Strahovin luostariin ja siitä eteenpäin Prahan linnalle. Matkalla pysähdyin johonkin ostoskeskukseen syömään aamupalaa ja muutenkin hieman kiertelemään. Aika nopeasti kuitenkin jatkoin matkaa, koska käveltävää riitti eikä päivä jatkuisi loputtomiin. Tuol toi vihriä! Talsin yli yhden Prahan monien siltojen ja aamupäivän valossa näkymät olivat jälleen kerran huikean nätit. Horisontissa talojen takana saatoin myös erottaa jo vihreän möykyn, joka oli juurikin tuo Petřín -kukkula. Korkeutta kökkäreellä taitaa olla joku 327 metrin verran, eli kyllä siinä kapuamista riittää, mutta koska pohjalla on kuitenkin korkeampikin mestoja taaperrettuna niin rinta rottingilla sukelsin puistoiseen rinteeseen ja aloin lyllertämään polkua ylöspäin. Petřínin ympäriilä riittää puistoja ja näköalat ovat sitä huikeammat, mitä yle...

21. syyskuuta 2015 Maanantai-iltana sitten koitti vihdoin kauan kuumottelemani ensimmäinen, täysin ja pelkästään itseni kanssa toteutettu reissu... tai enpä tuosta kuumottelusta niinkään tiedä, vasta lähtöpäivänä tajusin, että ei hitto meiksi tosiaan lähtee. Hassua miten kaikista reissukokemuksista huolimatta pieni jännitys väkisin nosti päätään, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa mahdollisesti ilmenevät ongelmat. Vaikka ei tässä mistään isosta jännityksestä voida puhua, sellaista pientä kutkuttelua vatsan pohjalla. Fuuuudaaaah!!! Aikataulun mukainen lähtöaika oli 19:10, mutta jonkin verran sitä oltiin myöhässä. Parin tunnin lentomatka meni nopsaan eikä siitä oikeastaan mitään erityistä pälpätettävää ole, joten mennään suoraan siihen hetkeen kun turistit laskettiin vapaaksi Prahan lentokentälle. Matkatavarahihnan luona täytyi tuona iltana jostain syystä odotella sellaiset miljoona vuotta, ennen kuin oma laukku lopulta valui eteen (myöhemmin saapuneilla lennoillakin tulleet s...