Lentokenttärakkautta
Kiireisiä ihmisiä. Minä ensin –periaatteen pyhä kappeli. Tupla, ei vaan tripla, hinta keskinkertaisesta voileivästä. Aikataulut, jotka oikuttelevat ikuisessa murrosiässä. Sormet ristissä toivetta, ettei viime hetkellä tarvitse sittenkin juosta terminaalin toiselle laidalle tai etten huomaa vasta portilla lähtöajan kirmanneen useamman tunnin tulevaisuuteen. Kaikessa on aina omat oikkunsa, vikansa, ongelmansa ja sairautensa, joihin ei ole vielä keksitty vastalääkettä. Vaikka lentokenttien hinnat riittävät pyöräyttämään silmät pois kuopistaan joka ikinen kerta, on lentokentillä oma paikkansa siinä mittaamattoman pitkässä luettelossa, jossa kerron jokaisen pienenkin seikan siitä miksi matkustelua rakastan. Wellington, Uusi-Seelanti, meikäpojan ehdoton suosikkikenttä Kuva © Mira Kun on saanut liput kouraan, viskannut mahdolliset ruumaan menevät tavarat jonkun toisen huoleksi (sietääkin huolehtia…) ja räpiköinyt enemmän tai vähemmän tyylikkäästi turvatarkastuksesta läpi (pii...