tuo outo maailma

Vuosi 2015 on jäänyt taakse. Ja vaikka edellisestä reissusta ei ole kuin puolitoista kuukautta, heräilee mielessä jo kysymys siitä mihinköhän sitä lähtisi seuraavaksi? Viime vuonna reissuilin aika mukavasti. Vuosi vaihtui ja alkoi Tekapo -järven rannalla Uudessa-Seelannissa ja kyseessä oli myös reissun kylmin teltassa vietetty yö. Meikällä ei montaa kertaa öisin kylmä ollut vaikka lämpötila saattoi mennä öisin hyvinkin alas, mutta tuona yönä muistan itsekin tutisseeni aika tavalla. Mutta, eipä oikeastaan haitannut! Jäipähän siitäkin vuodenvaihteesta jotain kerrottavaa (niin kuin Uudesta-Seelannista en muuten loputtomiin jauhaisi). Kuva täältä Kolme viikkoa vuodenvaihteen jälkeen siirryin Uudesta-Seelannista Kaliforniaan aurinkoon (ja sateeseen). Jenkkien valloitus rajoittui suunnitelmista huolimatta pelkästään Los Angelesiin, mutta kaupunki ehti ainakin tulla erittäin tutuksi maaliskuun alkuun mennessä, jolloin edessä olikin paluu Suomeen. Kesällä tein päivämatkan Tallinnaan...

24. syyskuuta 2015 Torstaiaamuna suunnistin hieman eri huudiloille kuin parina edellisenä päivänä, tarkoituksenani käyskennellä Petřín -kukkulalle ja sen kautta Strahovin luostariin ja siitä eteenpäin Prahan linnalle. Matkalla pysähdyin johonkin ostoskeskukseen syömään aamupalaa ja muutenkin hieman kiertelemään. Aika nopeasti kuitenkin jatkoin matkaa, koska käveltävää riitti eikä päivä jatkuisi loputtomiin. Tuol toi vihriä! Talsin yli yhden Prahan monien siltojen ja aamupäivän valossa näkymät olivat jälleen kerran huikean nätit. Horisontissa talojen takana saatoin myös erottaa jo vihreän möykyn, joka oli juurikin tuo Petřín -kukkula. Korkeutta kökkäreellä taitaa olla joku 327 metrin verran, eli kyllä siinä kapuamista riittää, mutta koska pohjalla on kuitenkin korkeampikin mestoja taaperrettuna niin rinta rottingilla sukelsin puistoiseen rinteeseen ja aloin lyllertämään polkua ylöspäin. Petřínin ympäriilä riittää puistoja ja näköalat ovat sitä huikeammat, mitä yle...

21. syyskuuta 2015 Maanantai-iltana sitten koitti vihdoin kauan kuumottelemani ensimmäinen, täysin ja pelkästään itseni kanssa toteutettu reissu... tai enpä tuosta kuumottelusta niinkään tiedä, vasta lähtöpäivänä tajusin, että ei hitto meiksi tosiaan lähtee. Hassua miten kaikista reissukokemuksista huolimatta pieni jännitys väkisin nosti päätään, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa mahdollisesti ilmenevät ongelmat. Vaikka ei tässä mistään isosta jännityksestä voida puhua, sellaista pientä kutkuttelua vatsan pohjalla. Fuuuudaaaah!!! Aikataulun mukainen lähtöaika oli 19:10, mutta jonkin verran sitä oltiin myöhässä. Parin tunnin lentomatka meni nopsaan eikä siitä oikeastaan mitään erityistä pälpätettävää ole, joten mennään suoraan siihen hetkeen kun turistit laskettiin vapaaksi Prahan lentokentälle. Matkatavarahihnan luona täytyi tuona iltana jostain syystä odotella sellaiset miljoona vuotta, ennen kuin oma laukku lopulta valui eteen (myöhemmin saapuneilla lennoillakin tulleet s...