tuo outo maailma

21. syyskuuta 2015 Maanantai-iltana sitten koitti vihdoin kauan kuumottelemani ensimmäinen, täysin ja pelkästään itseni kanssa toteutettu reissu... tai enpä tuosta kuumottelusta niinkään tiedä, vasta lähtöpäivänä tajusin, että ei hitto meiksi tosiaan lähtee. Hassua miten kaikista reissukokemuksista huolimatta pieni jännitys väkisin nosti päätään, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa mahdollisesti ilmenevät ongelmat. Vaikka ei tässä mistään isosta jännityksestä voida puhua, sellaista pientä kutkuttelua vatsan pohjalla. Fuuuudaaaah!!! Aikataulun mukainen lähtöaika oli 19:10, mutta jonkin verran sitä oltiin myöhässä. Parin tunnin lentomatka meni nopsaan eikä siitä oikeastaan mitään erityistä pälpätettävää ole, joten mennään suoraan siihen hetkeen kun turistit laskettiin vapaaksi Prahan lentokentälle. Matkatavarahihnan luona täytyi tuona iltana jostain syystä odotella sellaiset miljoona vuotta, ennen kuin oma laukku lopulta valui eteen (myöhemmin saapuneilla lennoillakin tulleet s...

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni mahdollisuutta, että alkaisin kirjoittaa matkablogia. Olen kuitenkin epäröinyt miettiessäni olisiko minulla tarpeeksi mielenkiintoista kirjoitettavaa, koska en kuitenkaan ole niin onnellisessa asemassa, että olisin jatkuvasti tien päällä. Lopulta kuitenkin totesin, että hitot, eihän tässä tarvitse mihinkään säännöllisyyteen pyrkiä eikä jokaisen jutun todellakaan tarvitse käsitellä sitä, missä enemmän tai vähemmän eksoottisessa kohteessa sattuu milloinkin viipottamaan. Takataskuun on oikeastaan muutenkin kertynyt jutun juurta jo aika paljon käsittäen tulevaisuuden suunnitelmia, korkealentoisia unelmia, haaveita, mahdollisuuksia, ajatuksia sekä kaikenlaisia sattumuksia ja tarinoita menneiltä reissuilta. Pääsevätpähän kanssani säännöllisessä kanssakäymisessä olevat huokaisemaan helpotuksesta, kun voin vihdoin ulostaa matkustamista sivuavan puheripulin jonnekin muualle kun asiasta piittaamattoman niskaan. Istanbul, Turkki 2014 Miksi siis n...