tuo outo maailma

Jeps eli... Tää merkintä on hävyttömän myöhässä, ai nou. Mutta on ollut vähän kiirus ja lisäksi teksi paisui jonkinlaiseksi raamatun esiasteeksi ja pelkkä ajatuskaan oikoluvusta, korjailemisesta ja kuvien etsimisestä ei ole oikein jaksanut inpiroida... Mutta tehtävä se oli, tässä siis vihdoin tarinaa rapakon tuolta puolen! Maanantai 2. toukokuuta Olemattomaksi jäivät unet viimeisenä yönä ennen reissuun lähtöä, joten jossain neljän jälkeen kun meitsi kyllästyi siinä sängyssä hyrräämiseen kiehautin itselleni kahvit ja nappasin Berocca Boostia naamaan niin johan sillä kohtalaiset pärinät aikaan sai. Sitten vain vielä 8374 tarkistusta, että kaikki kamat on messissä ja valuminen bussipysäkille. Kentällä tällättiin kaverin kanssa ja valuttiin check-in tiskille, jonka jonossa sitten tapitettiin tovi kun jono kulki tavallista hitaammin uuteen tietojenkäsittelyjärjestelmään totuttelun takia, tai jotaa...? No ei me jonossa mitään tavallista älöilyä jännempää tehty, joten skipataan sinn...

24. syyskuuta 2015 Torstaiaamuna suunnistin hieman eri huudiloille kuin parina edellisenä päivänä, tarkoituksenani käyskennellä Petřín -kukkulalle ja sen kautta Strahovin luostariin ja siitä eteenpäin Prahan linnalle. Matkalla pysähdyin johonkin ostoskeskukseen syömään aamupalaa ja muutenkin hieman kiertelemään. Aika nopeasti kuitenkin jatkoin matkaa, koska käveltävää riitti eikä päivä jatkuisi loputtomiin. Tuol toi vihriä! Talsin yli yhden Prahan monien siltojen ja aamupäivän valossa näkymät olivat jälleen kerran huikean nätit. Horisontissa talojen takana saatoin myös erottaa jo vihreän möykyn, joka oli juurikin tuo Petřín -kukkula. Korkeutta kökkäreellä taitaa olla joku 327 metrin verran, eli kyllä siinä kapuamista riittää, mutta koska pohjalla on kuitenkin korkeampikin mestoja taaperrettuna niin rinta rottingilla sukelsin puistoiseen rinteeseen ja aloin lyllertämään polkua ylöspäin. Petřínin ympäriilä riittää puistoja ja näköalat ovat sitä huikeammat, mitä yle...